Ruoka

Ruoanlaittofilosofia ja porsaan sydän

Ihmisellä on hyvä olla  harrastuksia, jotka vievät hetkeksi ajatukset pois muusta elämästä. Minulle ruoanlaitto on yksi sellaisista harrastuksista. Kuumassa keittiössä huhkiessa, hien virratessa ja kuuman lieden sihistessä, arkiset murheet kaikkoavat. Vaikeammissa ruokalajeissa aikaa muun miettimiseen ei välttämättä edes ole. Siksi saankin hätistellä tyttöystäväni pois keittiöstä kerta toisensa jälkeen. Niinhän sitä sanotaan; kun miehet kokkaavat niin naiset ovat vain tiellä. Vai sanotaanko? Ehkäpä keksin itse tuon sanonnan.

Olen kuluneen vuoden aikana pyrkinyt aktiivisesti laajentamaan osaamistani keittiössä, vaikkakin kauppojen tylsät kylmähyllyt pyrkivät ajoittain tappamaan kaiken inspiraation. Valikoimat kun tuppaavat pitämään sisällään lähinnä lihaa valmiiksi jauhettuna sekä broileria valmiiksi pilkottuna ja marinoituna. Monesti kauppaan tulee mentyä väsyneenä ja nälkäisenä, mikä tietenkin johtaa usein huonoihin valintoihin. Ostoskoriin päätyy useimmiten jotakin helppoa ja tylsää. Raaka-aineita, joita ei edes kiinnosta ostaa. Naudan jauheliha voi olla hyvä raaka-aine, mutta se on kuitenkin myös äärimmäisen tylsä raaka-aine. Keittiössä saa hääriä melkoinen velho, mikäli mielii loihtia jauhelihasta suussa sulavia herkkuja lähes päivittäin.

Haaveilemani ruoanlaittofilosofia pähkinänkuoressa:
Käytä laadukkaita raaka-aineita, joita on jalostettu mahdollisimman vähän. Käytä rohkeasti eri osia eri eläimistä. Pyri minimoimaan hävikki. Suosi lähituottajia aina, kun se on mahdollista.

Pyrin jatkossa pitämään edellä mainitun ruoanlaittofilosofian päässäni hieman lujemmin. Ehkä vanhakin koira oppii vielä uusia temppuja. Tärkeintä kuitenkin on, että keittiössä viihtyy ja ruoanlaitosta nauttii. Omistautumisen ja tunteen kautta syntyy menestystä kaikkialla.

Menin eilen tavoitteissani sujuvasti eteenpäin. Ostin ja valmistin ensimmäistä kertaa porsaan sydäntä. Monissa kaukomaissa, kuten Vietnamissa, porsaan sydän on hyvin kysytty ja kallis raaka-aine. Suomessa tilanne on toisin, sillä täällä sydäntä voi saada viiden euron kilohintaan. Sisäelimet ovat muutenkin erittäin halpoja, mutta siitä huolimatta tämä oli vasta toinen sisäelin, joka on päässyt leikkuulaudalleni. Tätä ennen siellä on ollut vain pala naudan maksaa.

Sydämen valmistus osoittautui yllättävän helpoksi prosessiksi ja myös esivalmistelut olivat hyvin nopeat.

Ilmeisesti tuotannollisista syistä sydän on leikattu valmiiksi keskeltä halki. Käsitykseni mukaan lihanleikkaaja tarkastaa sydämen ja poistaa sisältä enimmät verisuonet ja muut turhuudet. Loppu jääkin sitten kotikokin vastuulle. Sydämestä kannattaa leikata pois enimmät rasvat, verisuonet ja muut roippeet. Lopuksi on syytä pestä ja puristella mahdolliset veret pois. Vielä aivan viimeiseksi kannattaa kuivata sydän talouspaperilla.

Sitten itse yksinkertaiseen valmistusprosessiin. Täytä kattila vedellä, ripottele sekaan kuivattuja yrttejä sekä muita mausteita, kuumenna vesi kiuhuvaksi ja laita sydän porisemaan. Sydän vaatii kokoonsa nähden todella pitkän kypsymisajan. Sydämen koosta riippuen, 1,5-2 tuntia lienee paikallaan.

Keittämisen jälkeen leikkaa sydän viipaleiksi ja paista halutessasi pannulla hieman väriä. Tarjoile vaikkapa porkkanan, omenan, karamellisoidun sipulin ja punaviinikastikkeen kera.

Seuraava harrastukseni voisikin olla valokuvauksen ja ruoan estetiikan opettelu sekä asiaan kuuluvan välineistön hankkiminen. Siihen asti on kuitenkin tyytyminen tällaisiin otoksiin.