Matkailu

Matkailua Kreikassa: kokemuksia Ateenasta

Huh! Nyt on kotiuduttu reissulta, jolla vierähtikin lähes kaksi viikkoa. 

Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta jatkuva liikkuminen pisti kaipaamaan kotiakin.

Ensin juna kuljetti Pohjois-Karjalaan, sitten Helsinkiin, josta matka jatkui Kreikan maalle. Nyt ollaankin jälleen kotona, hymy korvissa ja yhtä rakasta maata rikkaampana – Kreikka nimittäin jätti jälkeensä todella hyvät fiilikset!

Ei kuitenkaan paljasteta vielä kaikkea matkasta, vaan paljastetaan kortit hiljalleen…

Ensin hieman kokemuksia Ateenasta.

Lento Ateenaan

Matkustimme Ateenaan helpoimman kautta, eli Finnairin suoralla lennolla Helsingistä. Meillä oli kuudelta lähtevä aamulento, eli jo ennakkoon pystyi päättelemään, että tulossa on melko uneton yö. Päätin kaiken lisäksi nukkua yön lentokentällä, koska tulin kentälle suoraan idästä vasta myöhään illalla. Muut matkakumppanit tulivat sitten kentälle Turusta.

Kenttäyö oli etenkin Jukolan viestin ja NHL-finaalien aikaan ihan hyvä idea, mutta ne unet… ne jäivät kyllä väliin.

Ei se mitään. Menomatka menee aina innosta soikeana, eikä silloin älyä kaivata unta. Tämä vain korostuu, kun alkaa pyöriä niin ylikierroksilla, ettei uni edes tule, vaikka yrittäisi nukkua. Eli lentokin meni tällä kertaa ilman kunnon unia.

Lentokentta 1

Ensivaikutelmat Ateenasta

Kreikka oli minulle ennestään hyvin, hyvin vieras. Ei varsinaisesti minkäänlaista ennakkokäsitystä. Kreikkalaiset salaatit ja muut perusjutut olivat tietysti tiedossa, mutta tietämys loppuikin sitten jonnekin velkakriisiin, talouspolitiikkaan ja mahdolliseen Grexitiin. Tämä muuten arveluttikin matkaseuruetta jo vähän ennen lähtöä. Vieläkö automaatit toimivat loman loppuun saakka vai kannetaanko Suomesta käteistä?

Matkustimme taksilla lentokentältä hotellille. Ateenassakin on kiinteät taksihinnat lentokentältä keskustaan, eli 35 euron hinta neljältä hengeltä oli varsin hyvä diili. Taksimatka antoi myös pikkuisen tuntumaa kaupunkiin, vaikkakin oli sunnuntaiaamu, eikä kaupunki ollut aivan vielä hereillä. Pientä maistiaista tulevasta oli kuitenkin tarjolla.

Ensivaikutelmissa kaupunki oli lähinnä töhryinen, likainen, hiostava ja karu. Silmä erotti kaikkialta ensimmäisenä vain graffiteja. Lisäksi aurinko alkoi lähestyä lakipistettään. Tulossa oli kuuma päivä.

Ateena_taksi2

Ateena_taksi3

Ateena_taksi4

Hotelli

Majoituimme Achillion Hotelliin, joka sijaitsi lähellä Omonian metroasemaa. Minulla kävi tässä jo alkuun pieni sekaannus, kun luulin, että hotellimme on Syntagman lähellä, eli vähän lähempänä keskustaa. Sitten selvisikin, että olin sekoittanut Achillionin Achilleasiin. (Seuraavassa matkavarausillassa vähän vähemmän viiniä ja enemmän muistiinpanoja!)

Hotelli oli päällisin puolin yllättävän siisti. Sen alue herätti sikäli ihmetystä, että taksikuski hoki kreikalla ja muutamalla englannin sanalla jotakin homoalueesta. Ei oikein selvinnyt, mitä hän tarkoitti. Ehkä jotakin vaivalloista small talkia homoista.

Huoneet hotellissa olivat ihan mukavat. Mitä nyt sänky oli aika huono ja liikenne kuului sisään huoneeseen. Parveke ja toimiva ilmastointi kuitenkin paikkasivat vähän tilannetta. Huone kuitenkin maksoi viitisenkymppiä yöltä per huone, eli kaikkea negatiivista sai katsella vähän sormien läpi.

Hotellin nurkillakaan ei näkynyt mitään erityistä homoilua.

Hotellin parveke

Hotellin parvekenäkymä

Kokemuksia lähiseuduilta

Koko matkaseurueen väsymys katosi hyvin jonnekin innostuksen alle. Kaikki olivat nukkuneet tosi vähän – ja joskus tosi kauan sitten – mutta sen ei annettu haitata. Lähdimme kävelemään kohti historiallista keskustaa, koska hotellilta ei sinne montaa kilometriä ollut. Omonian metroasemakin olisi ollut lähellä, mutta siihen ei tosiaan ollut tarvetta.

Lyhyimmäksi arvailtu reitti keskustaan oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Päädyimme johonkin kadulle, joka oli täynnä intialaisia, bangladeshilaisia ja muita aasialaisia tyyppejä eri kauppoine ja ravintoloineen. Hetken aikaa tuli mietittyä, että missäs tässä ollaankaan…

Aasialainen kortteli kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin ilmaantuikin ja pääsimme takaisin kreikkalaiseen kulttuuriin.

Oh boy - yli vuorokausi samoilla silmillä

Oh boy – yli vuorokausi samoilla silmillä

Historiallinen keskusta ja ensikosketus ruokaan

Kaupungin graffitit ja muut sotkut unohtuivat nopeasti, kun näki ensimmäisen kerran Athinas-kadun päästä kohoavan Akropolis-kukkulan. Olin nähnyt sen monet kerrat kuvista, mutta eihän sitä arvannut kuinka korkealle se oikeasti kohoaa.

Akropoliksen liepeille oli myös keskittynyt turistien mieltämä keskusta, jossa kaikki toiminta tapahtuu. Monastirakin kaupoissa ja ravintoloissa alkoi käydä kuhina, vaikka oli vielä melko varhainen sunnuntaiaamu.

Katselimme alueella hieman ympärillemme, mutta lopulta suuntasimme syömään. Kaikkien edellinen ruokailu, kun oli jossain kaukana edellisen vuorokauden puolella.

Olin selvittänyt netistä etukäteen muutamia potentiaalisia ravintoloita, joista pitäisi saada mutkatonta, kreikkalaista ruokaa. Ei mitään hienostelua, vaan vähän tavallisempaa.

Yksi näistä potentiaalisista ravintoloista oli Ydria, joka sijaitsi jossakin Plakan ja Monastirakin rajoilla. Aika lailla pahimmilla turistialueilla kuitenkin. Olinkin vähän skeptinen, kun viimeksi Roomassa reissun huonoin ateria tuli syötyä melko vastaavalla alueella. Olin siinä uskossa, että tällaisilla alueilla ei tarjoilla kovin hyvää ruokaa.

Olin kuitenkin vähän väärässä. Vaikka turismi huokui kaikkialta, niin pöytään kannettiin varsin pätevä kattaus kreikkalaista ruokaa. Minulle, joka olin vielä tuossa vaiheessa aivan ummikko, pöydän antimet upposivat varsin hyvin.

Samanlaisia sanoja kantautui korviin myös seuralaisilta.

Onnistunut startti reissulle. Katsotaan seuraavassa blogipostauksessa, miten homma jatkui.

Akropolis

Akropolis

Alfa

Dolmades , eli viininlehtikääryleet ja tzatziki

Dolmades , eli viininlehtikääryleet ja tzatziki

Feta saganaki

Feta saganaki

Kreikkalainen lajitelma, jossa moussakaa, kasvispaistosta ja kasvispihviä

Kreikkalainen lajitelma, jossa moussakaa, kasvispaistosta ja kasvispihviä

Souvlaki

Souvlaki