Matkailu

Matkailua Kreikassa: Ateenasta Santorinille

Tämä bloggaus on jatkoa aiempiin Matkailua Kreikassa -bloggauksiin. Tässä bloggauksessa suunnataan Santorinille.

Matkailua Kreikassa: kokemuksia Ateenasta
Matkailua Kreikassa: Ateenan nähtävyydet
Matkailua Kreikassa: Ateena, toinen päivä

Metrolla satamaan

Heräsimme varhain aamulla ja lähdimme kävelemään hotelliltamme kohti Omonian metroasemaa. Matkaa ei ollut onneksi kuin kivenheitto.

Olimme lukeneet, että Omonian alue on hämärä ja sitä olisi syytä välttää. Kovin myöhään tai varhain emme siellä kävelleet, mutta siinä välissä siellä ei ihmeellisiä hämäryyksiä näkynyt. Korkeintaan muutama satunnainen narkkari. Ei mitään kummempaa.

Ateenan metro oli kaikilla mittapuilla todella toimiva ja siisti. Lipun ostaminen sujui vaivattomasti, opasteet olivat selkeät ja asemat sekä metrot ovat siistejä.

Ei mennytkään kauaa, kun olimme jo perillä Pireuksen satamassa.

Blue Star Delos

Moni laivoista lähti varhain aamulla. Pireuksen satamassa olikin kova kuhina jo ennen seitsemää.

Meidän laivamme oli Blue Star Delos. Sen löytäminen ei ollut kovin vaikeaa, sillä se on yksi isoimmista laivoista yli 2000 matkustajan kapasiteetillaan. Laivan löytämiseksi riitti pelkkä väkijoukon perässä käveleminen. Joskaan kauaa ei tarvinnut kävellä, kun Delosin satamapaikka oli lähimpänä metroasemaa.

Laivan lastaaminen oli jo hyvässä vauhdissa ja mekin kävimme jonon jatkoksi. Jonottelimme laivan perässä, autokannen vierellä, samalla kun laivaan lastattiin autoja ja rekkoja kovaa vauhtia. Olin matkustanut laivalla ainoastaan Suomessa, joten oli ihan uutta hypätä laivan kyytiin maan tasolta, laivan perästä.

Laivaan päästyämme vein matkatavarani säilytykseen matkatavarahuoneeseen, autokannen laidalle. Olin ajatellut jonkinlaista lokerikkoa, mutta tämä tila olikin kaikille avoin. Ei auttanut kuin ottaa arvokkaimmat esineet matkaan ja jättää loput tavarat sinne. Muut eivät luottaneet säilytykseen senkään vertaa, että olisivat jättäneet säilytykseen edes arvottomampia tavaroita.

Laivan perällä oli katettua terassitilaa muutamassa kerroksessa. Löysimme heti itsellemme hyvän pöydän läheltä ikkunaa, tarkoituksena hyökätä ikkunapaikalle heti, kun viereltä tilaa vapautuu.

Meillä oli halvimmat, 37,50 euron liput, joissa ei ollut paikkavarausta. Muutaman euron extraan olisi saanut paikkavarauksen sisätilojen penkeille, hieman kovempaan hintaan olisi päässyt bisnesluokkaan. Laivassa olisi ollut myös hyttejä, jos sellaisen olisi halunnut. Terassin pöytäpaikka oli kuitenkin enemmän kuin hyvä.

Laivan peräkannelta oli hauska katsella lastausta. Laiva oli melko iso, ei aivan ruotsinlaivojen kokoa, mutta ei hurjan kaukanakaan. Silti oli hieman hämmästyttävää kuinka paljon kyytiin mahtui tavaraa.

Aurinko alkoi nousta lämmittämään kunnolla vasta laivan lähtiessä. Vielä päivän mittaankin kannella oli kuitenkin mukavan viileä, vaikkei sinne tuuli kunnolla päässytkään.

Välillä matka tuntui pitkältä. Alkumatka meni vielä ihmetellessä, mutta sen jälkeen oli pitkä matka ennen ainuttakaan satamaa. Ensimmäinen pysähdys oli Paroksella neljän tunnin matkustamisen jälkeen, toinen melko pian perään Naxoksella. Kolmanteen ja viimeiseen, Santorinin pysähdykseen oli kuitenkin vielä aikaa.

Pysähdykset satamissa sujuivat vauhdikkaasti. Laiva ajoi kovaa vauhtia satamaan ja sama tahti jatkui myös laiturissa. Laivaa tyhjennettiin ja täytettiin salamavauhtia. Sitten taas täyttä vauhtia takaisin merelle.

Laivassa oli joitakin kauppoja, kahviloita ja ravintoloita, mutta niiden taso ei ollut hurjan kova. Frappét ja oluet olivat hyviä, mutta kaikki ruoka oli melko huonoa ja kallista. Vatsakin alkoi vähitellen odotella Santorinin satamaa.

Laiva_Ateena_Santorini_1

Laivan frappeja.

Laivan frappeja.

Näkymä Oiaan Santorinille saapuessa

Näkymä Oiaan Santorinille saapuessa

Saapuminen Santorinille

Saavuimme Santorinille aikataulussa, klo 14:50. Matka kesti 7 tuntia 25 minuuttia, eli mikään pikamatka ei ollut kyseessä. Santorinille olisi mennyt myös nopeampia aluksia, mutta Delos osoittautui pitkästä kestosta huolimatta hyväksi valinnaksi.

Laivaan pääseminen oli ollut mutkatonta, mutta sieltä poistuminen oli hieman hankalampaa. Kaikki matkustajat ohjattiin autokannelle ainoastaan hissillä, mikä tarkoitti tietenkin valtavaa ruuhkaa. Lisäksi omat matkatavarani olivat säilytyshuoneessa, joten sinne oli etsittävä joku toinen reitti. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun löysin jostain ruuhkan keskeltä oikean tien. Lisäksi kaikki matkatavarat olivat tallella. Voitto.

Voitontunne vaihtui äkkiä hikeen. Odottelimme autokannella ulospääsyä satojen muiden matkustajien kanssa ja lämpötila alkoi huidella varmasti 40 asteen tienoilla. Lopulta portit alkoivat avautua ja kirkas valo tulvi pimeälle autokannelle.

Satama oli muiden saarien tapaan hyvin pieni. Samanaikaisesti saarelle saapuvat sadat turistit tukkivat heti koko sataman ja kulkeminen, tai satamasta pois pääseminen oli hidasta.

Meillä ei ollut etukäteen sovittuna mitään kyytiä. Varsinaisia takseja ei oikein erottanut tilausautojen joukosta, joten katsoimme parhaaksi istuutua odottamaan ruuhkan hälvenemistä yhteen sataman ravintoloista. Ruuhka alkoi purkautua nopeasti. Puolen tunnin jälkeen satamassa oli jäljellä enää muutama ihminen.

Lähdettyämme ravintolasta, yhden autovuokraamon työntekijä tuli heti tarjoamaan meille autoa vuokralle. Kerroimme ettemme halunneet vuokrata vielä autoa, minkä kuultua hän tarjosi kyytiä. Kahdellakymmenellä eurolla Perissaan. Ei paha, ruuhkan aikana tarjoukset olivat olleet lähes kaksinkertaisia.

Santorinin satama sijaitsi saaren länsipuolella. Santorinin korkeimmat kohdat sijaitsevat saaren länsipuolella. Tämä tarkoitti sitä, että ainoa tie pois satamasta kipusi jyrkkää ja kiemurtelevaa ylämäkeä pitkin.

Ei tarvinnut ajaa kauaa ylöspäin, kun alkoi valjeta, miksi Santorinin kauneutta hehkutetaan. Näkymät ulottuivat kauas ja sininen vesi loisti kaikkialla. Taksikuski säesti maisemia tarinoilla. Kun pariskunta katsoo Santorinilla auringonlaskun yhdessä, he ovat yhdessä ikuisesti.

Heti romantiikka-annoksen myötä tuli myös selväksi, miksi Santorini on suosittu häämatkakohde. Täällä on se auringonlasku.

The Best Hotel

Matka satamasta hotellille oli ainoastaan kuutisen kilometriä, mutta saaren korkeuserot antoivat oman lisänsä. Olin etukäteen ajatellut, että polkupyörällä voisi päästä liikkumaan joitakin matkoja. Se kuitenkin osoittautui heti absurdiksi ajatukseksi. Mikäli henki ei lähtisi nousuissa, niin se kyllä lähtisi viimeistään kapeilla teillä. Samalle tielle voi mahtua bussit, kuorma-autot, henkilöautot, mopot ja mönkijät, mutta polkupyörien kanssa olisi jo tiukkaa.

Hotellimme nimi oli ytimekkäästi The Best, vaikkakin seinässä luki myös Vasilis Rooms. Paikallisille hotelli tuntui oleva tuo Vasilis Rooms, satamassa The Bestin mainitseminen herätti lähinnä kummastusta.

Hotelli oli pieni perhehotelli, aivan Perissan Black Sand Beachin kupeessa. Hotelli jäi näppärästi Perissan läpi menevän päätien ja rantabulevardin väliin. Molempiin oli hiukan matkaa.

Heti hotellille saavuttua kävi selväksi, että nyt tuli tehtyä hyvä diili. Palvelu oli äärimmäisen ystävällistä. Huoneet, joihin oli jo laitettu valmiiksi ilmastointi päälle, esiteltiin kädestäpitäen ja tehtiin selväksi, että henkilökunta kyllä auttaa kaikessa. Eikä tästä ollut pienintä epäilystäkään.

Positiiviset yllätykset jatkuivat, kun selvisi, että kaikissa on huoneissa on kattoterassi tai parveke. Meidän toisessa huoneessa oli parvekenäkymä uima-altaalle, toisessa kattoterassi. Molemmat olivat mahtavia lisiä.

Uima-allaspäivän jälkeen tehty iltakävely naapurustoon osoitti myös sen, että sijainti oli mainio. Perissan ranta, ravintolat ja kaupat olivat aivan lähettyvillä. Kyllä täällä varmasti tulisi viihtymään loppuviikon.

Seuraavassa bloggauksessa katsotaan mitä Santorinilla kannattaa tehdä ja nähdä.

Hotelli

Hotelli

Perissan Black Sand Beach

Perissan Black Sand Beach

Hotellin lähellä sijainneen The Volcano -ravintolan alkuruokalajitelmaa

Hotellin lähellä sijainneen The Volcano -ravintolan alkuruokalajitelmaa

The Volcanon pääruokaa, lohta.

The Volcanon pääruokaa, lohta.