Matkailu

Matkailua Kreikassa: Ateenan nähtävyydet

Tämä on jatkoa edelliseen Matkailua Kreikassa: kokemuksia Ateenasta -bloggaukseen. Tässä käydään läpi muutamia Ateenan nähtävyyksiä. 

Nautimme hyvän ensimmäisen kreikkalaisen lounaan lähes Akropoliin juurella, aivan agoroiden vierellä. Lämpötila alkoi vähitellen kivuta jo jonnekin 30 asteen hujakoille, mutta mukavan varjoisa ja vilpoisa lounaspaikka viilensi oloa.

Kipuaminen Akropoliille

Ajattelimme etukäteen, että päiväunet voisivat olla hyvä idea. Idea kuitenkin lykkääntyi, kun lähdimme kävelemään lähemmäksi Akropoliita. Kuljimme ohi roomalaisen agoran, jatkaen kohti kukkulaa. Ensimmäinen reittivalinta veti vesiperän, tie oli umpikuja. Toinen reittivalinta puolestaan johdatti meidät jo lähemmäksi.

Katselimme kukkulaa hetken alhaalta käsin, jälleen yhdeltä agoralta. Samaisessa paikassa oli lipunmyynti agoroille sekä useampi automaatti, joista sai ostettua vesipulloja. Tai olisi saanut, jos ne olisivat toimineet. Tämä oli pieni harmi, sillä vaikutti siltä, että helteessä kukkulalle kipuamiseen olisi syytä varata myös vettä.

Onneksi automaattien vieressä oli myös vesipiste, josta sai täytettyä tyhjän pullon ateenalaisella vedellä. Tietääkseni hanavesi Ateenassa oli ihan kelvollista, vaikkakin tarkemmat vaikutukset nähtäisiin vasta myöhemmin.

Olen kivunnut pari kertaa Italiassa, Comojärven kohti Brunaten huippua. Silloin hiki on virrannut. Alhaalta käsin näytti siltä, että nyt voisi olla tuloillaan yhtä hikinen koitos.

Matka ylös kuitenkin tuntui lyhenevän yllättävän nopeasti. Pian olimmekin jo kivunneet agoralta johtavan hiekkatien ja saavuimme Akropoli-kukkulaa loivemmin kiertävälle kävelytielle. Sen kävelyssä ei ollutkaan enää hirveämmin hikoilemista. Mitä nyt helteinen keli pisti hikoiluttamaan jo ilman liikkumistakin.

Viilentävät virvokkeet huipun välietapilla maistuivatkin oikein hyvältä.

Agora

Agora

Agoralta kohti Akropolista

Agoralta kohti Akropolista

Roomalaisen agoran pylväitä

Roomalaisen agoran pylväitä

Palkinto-olut Akropoliilla

Akropoliin huipulla

Akropoliin lipunmyynti sijaitsi ylhäällä, linnakkeen ulkopuolella. Vasta 12 euron hintaisella lipulla pääsi ihmettelemään varsinaista nähtävyyttä. Sen ulkopuolella nähtävää olikin hyvin niukahkosti, eli lippu sisään on ehdoton edellytys. (Opiskelijat muuten pääsevät lähes kaikkiin nähtävyyksiin puoleen hintaan, eli se kortti kannattaa pitää mukana. Minä olin sopivasti sysännyt omani syrjään ennen kaupunkikierrosta.)

Nähtävyydet kukkulalla alkoivat jo heti lipuntarkastuksen jälkeen. Ensimmäisinä vastaan tuli Herodes Atticuksen odeoin – eli minulle ihan vain teatteri, joka oli jo ennestään kuvista tuttu. Teatteri on vielä nykyäänkin käytössä, mikä on varsin mahtavaa. Historia ja nykyaika kulkevat joskus käsi kädessä.

Teatterilta eteenpäin alkoi aueta mahtavat näkymät kaikkialle Ateenaan. Mitä korkeammalle kivuttiin sitä komeammiksi nähtävyydet kävivät. Komeammat näköalat tarkoittavat myös sitä, että kuvaajia oli enemmän. Selfietikkujen katveesta sai välillä metsästää itselleen sopivaa kuvauspaikkaa.

Monet kukkulan nähtävyyksistä olivat ennestään tuttuja, mutta tarkemmat detailit olivat jo ehtineet unohtua sitten yläkoulun oppituntien. Opittavaa ja ihmeteltävää olisi riittänyt tunneiksi, mutta unien puute ja helle kuitenkin tekivät sen, ettei virtaa tahtonut enää riittää kovin perusteelliseen historian oppituntiin.

Kesäkuu ei ole aivan Ateenan lämpimimpiä kuukausia, mutta sen ei kannata hämätä. Siellä on silti hyvin kuuma. Ylhäältä porottava aurinko, kuivuus ja pölyävä hiekka voivat tehdä päivistä tukalia. Akropolis, eikä ehkä Ateena muutenkaan, ole liikuntarajoitteisille helpoimpia kohteita. Tarkkana saavat kuitenkin olla myös täysikuntoiset. Akropoliin kivet ovat hioituneet aikojen saatossa, niin sileäksi, että ne ovat liukkaita kuivallakin kelillä. Kannattaa siis varata mukaan pitävät kengät ja roimasti tarkkaavaisuutta.

Akropoliin porttirakennuksen katto

Akropoliin porttirakennuksen katto

Herodes Atticuksen odeoin, eli minulle ihan vain teatteri

Herodes Atticuksen odeoin, eli minulle ihan vain teatteri

Parthenon

Parthenon

Akropolis 2

Akropolis_Piraeus

Kreikan parlamenttitalo

Akropoliin jälkeen matka jatkui rauhalliseen tahtiin muualle keskustaan. Reitille sattui sopivasti myös Kreikan parlamenttitalo, joka sijaitsee aivan Syntagman ytimessä. Satuimme parlamenttitalolle hyvään aikaan. Turisteja oli paikalla melko vähän – ja mikä ehkä tärkeintä – tällä kertaa paikalla ei ollut mitään mielenosoittajia.

Viime aikoina mielenosoitukset ovat olleet Ateenassa melko yleisiä. Eli matkatessa on näinä aikoina hyvä muistaa mahdollisuus törmätä sellaiseen. Mekin törmäsimme myöhemmin reissulla yhteen mielenosoitukseen. Onneksi eläkeläiset eivät kuitenkaan olleet väkivaltaisimpia mielenosoittajia.

Parlamenttitalolla päivystää myös muutama vartija, joiden tehtävä on pääasiassa seremoniallinen. En tiedä, miten usein vartijat toistavat rituaalinsa, mutta kävelimme paikalle juuri kuumimpien rituaalien aikaan. Rituaalit olivat jopa hieman huvittavaa seurattavaa, joskin hyvin mieleenpainuvaa.

Parlamenttitalo

Parlamenttitalo

Ostoskatu Ermou

Jossain vaiheessa iltaa yli 30 tunnin yhtäjaksoinen valvominen alkoi vaatia veronsa. Varsinainen väsymys oli jäänyt jo jonnekin taka-alalle, mutta useampi hikoiltu vesilitra ja säkillinen hiekkapölyä keuhkoissa alkoi silti tuntua jossakin. Ensin oli kuitenkin käytävä vielä viimeinen koitos.

Parlamenttitalon kupeesta lähtee Ermou-ostoskatu, jonka varrelta löytyy kauppoja vähän joka lähtöön. Tämä fakta oli myös reissun naisväen hyvässä tietämyksessä. Alkuperäiseen matkasuunnitelmaan sisältyi Ateenan McArthurGlen Outlet, mutta se kuitenkin sysättiin aikataulusyistä syrjään. Keskustan shoppailut tulivat tilalle. Nyt edessä saattaisikin olla pientä alkulämmittelyä shoppailuun.

Koin kuitenkin pelastuksen. Edes ateenalaiset eivät tykkää pitää kauppojaan auki sunnuntai-iltana. Shoppailut siirtyivät toiselle päivää.

Pelastuksen kellojen soidessa lähdimme kävelemään Ermou-kävelykadulta kohti hotellia, pitkin toista kävelykatua, Ailouta. Matkalla sattui tulemaan vastaan viihtyisän näköinen paikka, Harvest Coffee & Wine. Paikasta ei ollut mitään tietoa ennakkoon, mutta sattuma näköjään johdatti meidät tosi hyvien drinkkien äärelle. Aperol Spritz upposi hellepäivänä nopeammin kuin kuuma veitsi voihin.

Sen siivittämänä olikin hyvä siirtyä hotellille, iskeä pää tyynyyn ja hukuttaa liikenteenmelu korvatulppiin.

Ateenan nähtävyydet jatkuvat seuraavassa bloggauksessa.

Aperol_Spritz