Ruoka

Lääkettä pizzakoukkuun

Lauantaina saikin jännittää oikein kunnolla. Ainakin hetken.

Ensin vuorossa oli se pizza.

Taikinat ovat siitä jänniä, ettei täsmälleen samanlaista taikinaa synny oikestaan ikinä kahta kertaa peräkkäin. Tai ainakin näin uskottelen itselleni, etten olisi ongelman kanssa aivan yksin!

No kuitenkin, ei tullut samanlaista taikinaa tälläkään kertaa. Osasihan sitä toki odottaakin, kun jauhot ja menetelmät olivat uusia.

Siltikin yllätyin vähän, kun taikina oli kohotuksen jälkeen hurjan tarttuvaa. Sen käsittely oli hyvin hankalaa, eikä siitä meinannut tulla yksinkertaisesti mitään. Osan taikinasta jouduinkin vaivaamaan uudestaan ja kohottamaan pikana toiseen kertaan.

Toinen kohotus ei riittänyt kovin ilmavaan pizzaan, mutta ihan kelvollista siitä silti tuli. Joskin vähän paksuja.

IMG_2500

IMG_2503

Ilman toista kohotusta tehdyistä pizzoista taas tuli päinvastaisia eli melko ohuita. Sellaisia ei ollut suunnitelmissa, mutta tarttuva taikina venyi siihen malliin, että niin oli helpompi.

Jos taikina osoittautui wannabe-italialaista keittiöitä vahvemmaksi, niin samoin teki Barcelona oikeille italialaisille. Sekin peli oli vähän samanlainen kuin keittiöni taisto pizzan kanssa.

Alku oli vaikea, välillä toivo heräsi, mutta lopulta matto vedettiin jalkojen alta. Luu jäi käteen. Ei tullut Sitä Parasta Pizzaa vieläkään. Täytevalinnoista voi sentään antaa itselle varovaista kiitosta. Kevätsipulin varren sopivat pizzan päälle kuin nenä päähän. Toinen suosikki oli simppeli tomaatti, basilika, valkosipulioliiviöljy, mustapippuri, suola, sokeri -sekoitus. Molto bene!

IMG_2495

Yritetään uudestaan joskus sitten, kun helteet tulevat Suomeen. Minä lähden hetkeksi etsimään parempia kelejä muualta. Ensin kutsuu Pohjois-Karjala, sitten heti perään Ateena ja Santorini. Tulevat viikot menevätkin siis muiden keittiöiden armoilla. Toivotaan onnistuneita makuja.

Ja sitä, etten polta itseäni auringossa heti alkuun.

Lisää pizzasta edellisessä päivityksessä Koukussa pizzaan (ja Italiaan)