Ruoka

Klassinen pippuripihvi

Klassinen pippuripihvi

Hyvät ystävät ovat elämän suola – etenkin, kun ne ystävät tuovat mukanaan köntin naudan sisäfileetä. 

Kävi siis varsinainen onnenpotku ja talouteen tuli sisäfilettä pariksi päivää. Kauaa ei tarvinnut miettiä, mitä siitä alkaisi väkertämään. Olen sitä koulukuntaa, joka tuumaa, että laadukas sisäfilee tarvitsee vain kunnon paistoa ja sitten se onkin valmis nautittavaksi.

Minä kuitenkin pidän pippuripihvistä, joten olihan siihen pintaan lyötävä kunnon mustapippurirouhe.

Valmistamisen osalta homma onkin helppoa. Tärkein juttu, joka on jälleen syytä pitää mielessä on se, ettei paista pihviä kuivaksi kengänpohjaksi.

Sisäfileen paistaminen

Liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön, pannu kuumaksi ja mukaan reilu kasa voita. Sitten pihvi pannulle. Paistoa vain sen aikaa, että liha ottaa värin pintaan. Minuutti per puoli riittää mainiosti. Välillä lihan päälle kannattaa lusikoida voivaahtoa.

Kun pihviin on paistettu hyvä väri, laitetaan se pannulla 175-asteiseen uuniin. Tässä onkin se tarkin vaihe. Liian pitkä aika uunissa paistaa pihvin liian kypsäksi (tämä oli varmasti yllätys). Sitähän lihanystävät eivät halua.

Oikean paistoajan antaminen on kuitenkin vähän hankalaa. Se riippuu niin paljon halutusta kypsyydestä ja lihan paksuudesta. Nelisen senttiä paksuilla pihveillä medium oli kuitenkin noin seitsemän minuuttia. Tässäkin on kuitenkin huomioitava, että paistaako niitä pihvejä pannulla aluksi sen minuutin vaiko kaksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, voisi joku itseäni viisaampi sanoa.

Omalle, vähän raa’aksi jätetylle pihville sopiva sopiva kypsennysaika uunissa oli viitisen minuuttia.

Paiston jälkeen on tärkeää muistaa antaa pihvin vetäytyä vähintäänkin paistoajan verran. Tällä estetään kaikkien nesteiden pursuaminen lautaselle.

Viimeistään paiston jälkeen laitetaan myös suolat pihvin pintaan. Suolatussa voissa paistettu pippuripihvi ei mielestäni tarvitse enää kovin voimakasta suolaa, joten kannattaa olla tarkkana.

Sisäfilee kypsyys

Lisukesalaatti

Vapun jäljiltä teki kummasti mieli vähän raikkaampaa lisuketta. Sellainen löytyikin sopivasti Lidlistä.

Saksalaisten lahja Suomelle tarjosi Järvikylän lajitelmakasseja, jotka pitivät sisällään lollo rossoa, tammenlehteä ja ruohosipulia. Näitä vaan sekaisin ja hyvä salaattipohja oli valmis.

Tein vielä salaatin sekaan nopean passionvinaigretten, johon tuli ainoastaan passionhedelmää, oliiviöljyä, suolaa, sokeria ja mustapippuria. Lopuksi päälle vähän serranokinkkua, tuoretta viikunaa ja fetaa.

Naudan sisäfilee ja salaatti

Tuomio

Tämä oli niitä päiviä, kun mikään keittiössä ei mennyt vikaan ja pöytään tuli annos, johon olin täysin tyytyväinen. Voin kuitenkin kertoa, että näin ei aina ole. Ei siitä ole kauaakaan, kun parsa-annoksen hollandaisekastike leikkasi ja kananmunat loppuivat. Ei siinä auttanut, kuin patistaa tyttöystävä kauppaan valmiskastikkeen ostoon. Niin ja tulihan sen parsa-annoksen uppomunastakin läpikypsä. Että näin.