Ruoka

Kaskis on yhä hyvä – mutta ei erinomainen

Kävin Kaskiksessa ensimmäisen kerran vuosi sitten (siitä juttua täällä) ja silloin kokemus vakuutti. Oli heti selvää, että Kaskikseen on päästävä vielä uudemman kerran. Nyt, vuosi ensimmäisen visiitin jälkeen, tuli jälleen mahdollisuus uudelle testille. Olikin mielenkiintoista päästä katsomaan, miten taso on muuttunut vuoden aikana.

Netti ja lehdet ovat pullollaan ylistäviä arvosteluita Kaskiksesta, joka on lyhyen taipaleensa aikana ehtinyt vakiinnuttamaan paikkansa Suomen ravintolamaailman eliitissä. Vuosi sitten Kaskiksen menu olikin yksi parhaista, mitä olen koskaan syönyt. Siten odotukset tälle kertaa olivat aika kovat.

Söimme tälläkin kertaa saman kuuden ruokalajin yllätysmenun, jonka söimme myös vuosi sitten. Vertailu aiempaan oli siis hyvin helppoa. Tässä katsaus menuun ja pieni arvostelu.

Kaskis – kuuden ruokalajin menu

Keittiön tervehdyksenä pöytään tuli palsternakkakeittoa, joka muuten oli alkuruokana viime vuoden menussa. Tällä kertaa keiton päällä oli liptsikkaöljyn sijaan fenkoliöljyä (joka tosin oli kuvaa ottaessa ehtinyt kadota parempiin suihin). Keitto oli tälläkin kertaa mahtavaa.

kaskis-2

Ensimmäinen alkuruoka oli tälläkin kertaa Kaskiksen kalaympyrä, joka on ehtinyt nousta jonkinlaiseksi Kaskiksen tavaramerkiksi. Tällä kertaa kalaympyrä oli saanut enemmän jouluisia makuja. Annoksessa oli rosollia, silakkaa ja anjovis-voikastiketta. Jäin kaipaamaan kastikkeesta anjoviksen makua, jota siinä ei ollut juuri ollenkaan. Punajuurella värjätty kerma tuntui myös hieman tarpeettomalta, kun kastiketta oli reippaasti.

Maut olivat kuitenkin muutoin hyvin kohdallaan ja etenkin silakka oli hyvää.

kaskis

Toisessa alkuruoassa näkyy ehkä parhaiten Kaskiksen suosio, jonka myötä on tullut ehkä myös hitusen lisää rohkeutta olla oman tiensä kulkija. Tosin rohkeus olla omanlaisensa lienee suosion perusta jo alunperin.

Kaskiskebabissa oli karitsasta tehtyä kebablihaa, srirachamajoneesia ja tzatzikia. Extrana pöytään tuli vielä jalapenolla maustettua tomaattisalsaa. Annoksessa oli hyvin eri makuja ja kaikki maut toimivat vieläpä mukavasti yhteen. Koko kebabannoksen kruununa oli kuitenkin pitaleipä, joka oli taivaallisen pehmeä. Kaskiskebabia syödessä alkoi heti miettiä, että tämän annoksen, kun saisi jostain streetfoodkojusta ja noin triplasti isompana versiona.

Kaskiskebab oli hyvä suoritus, mutta streetfoodmainen hyppy keskellä menua tuntui hieman oudolta.

IMG_7069

Viimeisenä alkuruokana tarjoiltiin vanhantuvan ankkaa, punakaalia ja sellerilientä. Käytännössä annos oli keitto, vaikka sellaiseksi sitä ei odottanut. Keiton kanssa tarjoiltiin Kaskiksen joululimppua ja itsetehtyä voita.

Selleriliemen makumaailma toi mieleen oman tomaatti-sellerikeiton, eikä se ollut mitenkään huono juttu. Selleriä oli myös annoksen pohjassa olleessa selleripyreessä, joka oli annoksen parhaimpia puolia. Todella täyteläiset maut.

Vanhantuvan ankka oli annoksessa revittynä. Ankassa itsessään ei ollut hirveästi makua, mutta ei sitä oikein osannut kaivatakaan, kun muut maut pelasivat yhteen. Tykkäsin etenkin sellerin, punakaalin ja omenan yhdistelystä. Hyvä kombinaatio, jota täytyy käyttää myös itse jossain yhteydessä.

IMG_7073

Ensimmäisenä pääruokana tarjoiltiin haudutettua kuhaa, herakastiketta ja porkkanaa. Annoksen värimaailma oli mielenkiintoinen, jopa houkuttelevan hämmentävä. Ennen ensimmäistä haarukallista ei oikein tiennyt, mitä odottaa.

Ohratto tuntui hieman mauttomalta, mutta yhdistettynä sitrus-verbena herakastikkeen hapokkuuteen maku parani huomattavasti. On todettava, että ehkä jopa valitettavasti annoksen paras puoli oli tyrnillä maustettu porkkanapyree. Nimittäin pääkomponentti kuha oli maultaan aika luokaton. Haudutuksen myötä kuhan suutuntuma oli kuin jollain lasten purkkiruualla. Hampaattomalle kuha olisi voinut olla täydellinen, koska ei sen kypsyydessä ollut sinänsä valittamista. Edes hampaaton ei kuitenkaan olisi voinut olla tyytyväinen kuhan makuun, nimittäin tuntui kuin kuhasta olisi unohtunut kokonaan suola.

Ei kovin hyvä suoritus.

IMG_7081

Toisena pääruokana tarjoiltiin poroa kahdella tavalla, eli fileenä ja lapana. Poron seurana oli puikulaperunapyreetä, karpalokastiketta ja lehtikaalia.

Poron kypsyydet olivat Kaskis-tyyliin täydellisesti kohdallaan, mutta valitettavasti tämän annoksen parhaat puolet jäivätkin täydelliseen kypsyyteen ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. Tässäkin annoksessa tuntui kuin suola olisi unohtunut kokonaan. Porossa ei ollut suolaa, perunapyreessä ei ollut suolaa, eikä kastikkeessakaan ollut suolaa.

Annosta syödessä mietti lähinnä, että mistä tahansa ravintolasta napapiirin pohjoispuolelta saa luultavasti parempia poroannoksia. Vaisu esitys.

IMG_7084

Kahden pääruokapettymyksen jälkeen, jälkiruokaa odotteli mielenkiinnolla.

Viime vuoden tyyliin annoksessa oli paljon glögin ja piparin makuja. Glögiä oli tällä kertaa käytetty luumujen marinointiin. Siinä glögi toimikin erinomaisesti.

Pipari oli tällä kertaa ihan piparina. Täydentihän se mukavasti annoksen makuja yhdessä jäätelön ja luumun kanssa, mutta pipari tuntui silti enemmänkin koristeelta. Eikä siinä mitään vikaa. Sukupuolineutraaliutta ajavien kauhuksi miehen annoksessa oli miespipari ja naisella naispipari – ai miten kauheaa!

Jälkiruoan seurana tuli myös manteliriisipuuroa. Itseasiassa menun perusteella riisipuuron olisi kuvitellut enemmänkin se pääjuttu tässä annoksessa, mutta sellaiselta lisältä se nyt vaikutti. Riisipuuro oli kyllä todella hyvää ja sopi hyvin lisäksi annokseen.

IMG_7088

Arvostelu päätökseen

En oikein vieläkään tiedä, minkä verran viime vuoden positiivinen kokemus vaikutti tämänkertaiseen kokemukseen. Olen nimittäin itsekin yllättynyt, kuinka pettymykseltä tämän vuoden menu tuntui.

Menussa oli useampia eri puutteita ja etenkin pääruoat jättivät toivomisen varaa. Alkuruoat olivat hyviä ja lupauksia herättäviä, joskin Kaskiskebab jäi turhan irralliseksi kokemukseksi. Kebab olisi ehkä toiminut paremmin ikäänkuin alku- ja pääruokien välissä, mutta tuollaisena keskellä alkuruokia se tuntui vähän hämmentävältä.

Tällä hetkellä Kaskis tuntuu turhan hypetetyltä ja yliarvostetulta ravintolalta, vaikka se edelleen hyvä ravintola onkin. Toivon kuitenkin, että Kaskis vielä tästä parantaa otteitaan, sillä muilta osin se on yksi suosikkiravintoloistani.

Erityisen mukavaa Kaskiksessa on henkilökunnan into kertoa tarjotuista ruoista. Kokit tuovat annokset pöytään ja kertovat annoksen sisällön. Tarjoilijat kertovat tarjoiltujen viinien taustan ja luonteen hyvin tarkkaan. Henkilökunta on mukavaa ja ammattitaitoista, saaden asiakkaat viihtymään ravintolassaan.

Ehkäpä tällä hetkellä Kaskikseen menisikin mieluiten uudelleen juuri henkilökunnan ja ravintolan fiiksen takia. Myös hinta on yksi Kaskiksen vahvuuksista. Kuuden ruokalajin menu maksaa ainoastaan kuutisenkymppiä, mikä ei ole laisinkaan paha hinta.