Ruoka

Kafta – Libanonin makuja kokeilemassa

Libanonilainen ruoka? Täytyy sanoa, että siitä ei ollut tovi sitten vielä hajuakaan. Ruokakokemukset Libanonista olivat suunnilleen yhtä kuin satunnaisen buffetpöydän hummus. Niin, ja pyöräytteleehän se Tintån Josekin Libanonin makuja listalle ja reseptiksi.

Onneksi Turun Sanomien mainiolta – tai ainakin joskus aiemmin sellaiselta – ruokasivulta sattui vastaan Parempi pyy padassa –blogi. Siellä oli reseptinä libanonilaiset kebabit, eli kaftat.

Tätä ruokaa tekiessä ei tullut hirveästi mittailtua, mutta maisteltua kyllä sitäkin enemmän. Laitetaan kuitenkin ohjeeksi edellä mainitun blogin resepti. Suosittelen kuitenkin käyttämään tätä vain ohjeena, sillä ainakin itselläni ainesmäärät erosivat reseptistä huomattavasti.

Lammaskafta

n. 2 rkl tuoretta lehtipersiljaa
n. 2 rkl tuoretta minttua
n. 2 rkl tuoretta timjamia
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
pieneksi silputtu (makea) sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl cayennepippuria
suolaa
2 tl Ras el Honout -maustetta (tai pelkkä juustokuminaa)

1 muna
2 rkl maustamatonta jogurttia

500 g karitsan jauhelihaa
500 g naudan jauhelihaa

Tein itse melkein puolet pienemmän satsin. Minulla oli karitsaa ja nautaa yhteensä noin 600g, puolet kumpaakin.

Kaikkia jauhelihasta muotoiltavia liharuokia tekiessä kannattaa muuten ostaa liha kauppahallista, tai ylipäänsä jostain, jossa se liha jauhetaan tasaisemmaksi. Kaupan vakuumipakatut jauhelihat ovat paljon karkeampaa sorttia ja kotona saa tehdä enemmän töitä, jotta lihan rakenne rikkoutuu. Kunnolla jauhetun lihan avulla lopputuloksesta tulee varmasti tasainen.

Niin, minulla oli lihaa lähes puolet pienempi satsi, mutta lätkin sekaan varmasti enemmän aineksia kuin reseptissä oli. Taikinassa pitää olla hyvin makua ja kosteutta, jotta lopputuloksesta tulee mehevän mausteinen.

Kaftat, libanonilaiset vartaat

Ainesosiltaan kokkaukseni seurailivat aika pitkälti reseptin linjaa. Suurimmat erot tulivat kuivatusta mintusta ja timjamista sekä tavallisesta keltasipulista, jota kuullotettiin ensiksi.

IMG_0668-2

Vartaat saivat seuraksi saman blogin reseptien mukaiset tahnat, eli baba ganoushin ja hummuksen. Tein vielä seuraksi perinnesoosini, jossa on pääpiirteittäin turkkilaista jogurttia, valkosipulia, suolaa, mustapippuria, sokeria ja kuivattua minttua.

Hummus

1 tlk kikherneitä (valutettuna)
puolikkaan sitruunan mehu
loraus oliiviöljyä
2-3 rkl tahinia
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl juustokuminaa
suolaa
pippuria
loraus vettä

Baba ganoush

2 keskikokoista munakoisoa
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tahinia
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
lehtipersiljaa

Nämä tahnat olivat silkkaa taikaa, vaikka niissäkin mentiin suht fiilispohjalta. Yllätyin kuitenkin heti, miten helpolla voikaan syntyä näin hyvät tahnat! Nämä lähti heti vakiorepertuaariin. Illalliselta yli jääneet tähteet nimittäin menee parempiin suihin alta aikayksikön, kun seurana on vaan hyvää leipää.

IMG_0667-2

Paistoin vartaita n. 225-250 asteisen uunin ylätasolla kymmenisen minuuttia. Taisipa päällä olla vielä grillivastuskin, joka ei tosin kovin mainiosti toimi. Maut olivat kuitenkin jälleen kerran kohdallaan! Tällaisten vartaiden paistamisessa on taas tärkeää muistaa, ettei paista missään nimessä liian kauaa. Tässä taikinassa liha on aika vähärasvaista, joten kun kypsyys menee yli, niin sitten se on game over.

Conclusion

Libanon tarjoaa huikeita makuja ihan kotona tehtynäkin. Nyt tulee jatkossa tiirailtua vähän eri silmällä ravintoloita, joissa tarjotaan jotain tällaista! Lisäksi veikkaanpa, että näistä tahnoista tulee illanistujaisten vakiotavaraa – sori vaan vieraat!

PS. Mikäli karitsat, tahinit, kikherneet ja ras el honoutit leikkivät piilosta, niin turkulaisten kannattaa käydä etsimässä niitä Turun kauppahallista. Sieltä löytyy nämä ja paljon muuta!