Ruoka

Hiivaleipä

Vehnän kulutus universumissa pysyy aika vakiona, jos tässä käydään omaa elämää tarkastelemaan. Välillä terveyspuuska iskee ja silloin vehnät pysyvät kaukana lautaselta, taikka sitten siitä lasista. Välillä taas tulee tällaisia kausia kuin nyt.

Tein viikko sitten porkkanasämpylöitä, joita olen tehnyt joskus aiemminkin. Nyt niistä vain tuli vielä parempia kuin koskaan aiemmin. Sellaisia, joita olisi hävennyt vaikka vieraille tarjota. Onnistumisesta innoissani mietin, että voisihan sitä joskus jotain muutakin leipoa kuin tuttuja ja turvallisia juttuja. Ideakin oli jo selvillä. Leipien tekeminen on jäänyt vähemmälle, enkä ole elämässäni montaa leipää pyöräyttänyt.


Vähän leipämaailman reseptiikkaa tutkailtuani, ajattelin aloittaa homman Myllyn Parhaan hiivaleivällä. Se vaikutti sopivan helpolta, eikä siinä tarvinnut mitään ihmeellisiä kikkoja.

Hiivaleipä

Juuri:
½ l vettä
30 g hiivaa (⅔ pkt)
2 rkl siirappia
6 dl Myllyn Paras Hiivaleipävehnäjauhoja

Taikina:
2 tl suolaa
30 g juoksevaa margariinia tai öljyä
n.8 dl Myllyn Paras Hiivaleipävehnäjauhoja

Laitoin ohjeen mukaisen esitaikinan, jota tässä juureksi kutsutaan, pulputtamaan ja annoin sen tekeytyä jääkaapissa vuorokauden.

Seuraavana päivänä jatkoin taikinaa vaivaamalla sekaan jauhoja, voita ja suolaa. Käytin hiivaleipäjauhoja ainoastaan muutaman desin, loput sitten tavallista vehnäjauhoa.

Vaivattuani taikinan kimmoisaksi, leikkasin sen kahteen osaan ja laitoin kohoamaan uunipellille liinan alle. Leivät kohosivat noin tunnissa jo kivan kokoisiksi, ja ihan valmiin näköisiksi uuniin. En tehnyt tällä kertaa viiltoja, joten tyrkkäsin ne suoraan uuniin, 200 asteeseen n. 25 minuutiksi.

Voilà! Ensimmäiset kotitekoiset hiivaleivät!

IMG_0734-2

IMG_0740-2


Ihan hyviähän niistä tuli, vaikka oppimista riittääkin tosi paljon. Tiedon määrästä innostuneena kävin jo kirjastossa ja lainasin muutaman kirjan, joista oppii takuulla paljon. Toinen kirja on Helene Johanssonin Leipä ja toinen on Richard Bertinetin Leipää monella tavalla.

IMG_0745

Erityisesti Johanssonin kirjasta inspiroituneena ajattelin käydä ostamassa Ikeasta muutaman hyvän muovilaatikon, kuten kirjassa vinkattiin, ja käyttää niitä taikinoiden kohottamiseen. Sitä ennen tosin täytyy ruveta herättelemään hapanjuuria henkiin.

Niin, eihän tuolla Myllyn Parhaan reseptin juurella ole vielä mitään tekemistä oikean juuren kanssa, vaikka sillä nimellä sitä tuossa kutsutaankin. Sen jo opin!